keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Päivitys Hyvän elämän vallankumouksesta

Johtajan vaaleanpunaiset kengät osa 2
Muutos ravistelee mielemme tasapainoa. Joudumme epämukavuus alueelle, kun muutokset ravistelevat pysyviksi luultuja rakenteita. Muutos pelottaa, joskus jopa ahdistaa. Osa meistä tosin kuolee tylsyyteen, jos rakenteita ei koskaan ravistella. Valmiutemme kohdata muutoksia on siis hyvin yksilöllinen. Siinäpä siis haastetta työelämään, kun osa menee kaasu pohjassa, toisten tehdessä suorastaan paniikki jarrutuksia. Ehkä tärkeintä onkin lopulta tekemämme yhteinen matka?

Taivalkosken hyvän elämän vallankumouksen alas ampujia on ilmaantunut ihan kiitettävästi, mutta koska tavoite on hyvä, niin aito matkan teko jatkukoon. Upeat kehittämisideat ovat tulleet työntekijöiltä, asiakkaiden lisäksi parhailta asiantuntijoilta. Tavoitteiden toteuduttua maalissa odottaa hyvä elämä taivalkoskelaisille vanhuksille. Työntekijöillä ja vanhuksilla on vapaus valita, vapaus toimia ja ennen kaikkea nauttia hyvästä elämästä. Vanhuksilla ja työntekijöillä on lupa toimia. On lupa elää elämää, tehdä valintoja ja olla luova.

Vanhustenhuollon yksi ikävä piirre on tällä hetkellä se, että kun esimerkiksi saadaan palveluasumispaikka jäädään helposti yksiköiden seinien sisälle. Yksiköistä tulee helposti laitosmaisia, kun niissä aletaan sairaalamaisesti pyörittämään rutiineja. Tätä emme Taivalkoskella halua. Tulemme myös yksiköistä ulos. Käytämme kunnan palveluita siinä missä muutkin kuntalaiset. On elämää kodissa ja on elämää kodin ulkopuolella, siitä muodostuu eväitä hyvälle elämälle. Taivalkosken kokoinen kunta on juuri sopivan kokoinen kunta tällaisten kehittämistoimien läpiviemiselle. Tunnemme toisemme, luotamme toisiimme ja tavoite on hyvä sekä aito.

On ollut hienoa huomata miten vallankumous on herättänyt keskustelua vanhustenhuollon tilasta ja kehittämistarpeista. Surullisinta olisi, jos aihe ei koskettaisi tai kiinnostaisi ketään.

Kirsi Alatalo
sosiaali- ja terveysjohtaja

Ajatuksia vallankumoukseen liittyen

Tervehdys!

Kirjaanpas vähän vaikka tähän omia ajatuksiani Taivalkosken Hyvän elämän vallan kumoukseen liittyen. Hauska oli katsoa tätä videota... varmaan olisi hyvä aina pyöräyttää omallakin koneella... Ettei ”virta” loppuisi... Joten pyydän sitä itselleni, kunhan tapaamme…

On tärkeää muistaa, miksi me olemme lähteneet tekemään tätä ”vallan kumousta”? Tämä on positiivinen vallankumous! On tärkeää muistaa, että tämän vallankumous ei ole tarkoitus saada sulkia omaan hattuun. Tarkoitus ei ole olla jotenkin parempi… päästä julkisuuteen, saada ihailua tai tehdä elämä itselle helpoksi… Ei, ei, ei! Tämän vallankumouksen tarkoitus on kääntää katsettamme ja herättää ajatuksiamme oman kotikuntamme, meille kaikille tärkeän, kauniin ja rakkaan Taivalkosken ikääntyvään väestöön. Ilman heitä, emme saisi täällä asua ja tehdä työtämme… On tärkeää herätä ajattelemaan ikääntyviä!

Olemme hyvällä asialla. Eilen olimme palvelukeskus Katajassa asukkaiden ja omaisten yhteisellä iltapäiväkahvilla. Koolla oli lähes 70 ihmistä… Oli ilo huomata kuinka paljon ajatuksia ja mielenkiintoa nämä meidän suunnitelmat ovat herättäneet. On mukava saada kannustavia viestejä yksityisesti. Ne lämmittävät sydäntä... Haluan jakaa niitä täällä julkisestikin… On ilo kohdata asukkaita, jotka ovat oivaltaneet asian ja huokaavat uskomattomat sanat: "Siis, mekö saisimme täällä pyyhkiä pöytiä. Minä olen sitä aina kotona tehnyt" (kotona edesmennyttä vaimoaan auttaen, pöydät puhdistanut mies) "Olenhan minä ajatellut, että olisi kai se mukava harvakseltaan käydä laittamassa tuolla keittiössä ruokaa. Nyt varsinkin, kun se on vapaaehtoista" (40 vuotta keittiöllä työskennellyt). ”Olisihan se mukava istuskella kesällä siellä auringon paisteessa ja vetästä vaikka savut" (eräs pappa kun puhuin pihan somistamisesta). ”Olenhan minä ajatellut, että nykyaikana vanhuksia pidetään liian aikaisin liian vanhana…” ”Kyllähän me vielä jotain tehtäisi, kun olisi mahdollisuus” (varmaan yli 80 – vuotias nainen). ”Niin tuntuuhan se kummalta, kun yhtäkkiä onkin niin, että ei saa tehdä enää mitään” (eräs lähellä istuva mies). Puhuimme ruoasta. Kysyin mikä ruoka maistuisi? Vastaus: ” kalakeitto. läskikastike, -soossi, kalalaatikko, lihalaatikko, matikkapottu jne.

Näiden kannustavien ja mieltä lämmittävien ja virtaa lisäävien viestien lisäksi olemme saaneet paljon viestejä, joissa ollaan hyvin huolissaan, miten henkilöstö jaksaa? Onko heitä kuultu? Onko heillä aikaa ja voimia raskaan työn lisäksi vielä tällaiseen "humputteluun" "Ovatkos vakuutukset kunnossa?", "Ovatkos hygieniapassit kunnossa?” ”Entäs vanhuksilla?" "Hiljentäkäähän vähän! Hyvähän se on tuolta toimistosta suunnitella, ihmisen joka ei tiedä eikä tunne käytännön tilanteita. Onko kuultu perustyöntekijöitä?" ”Ei vanhukset jaksa enää” ”He ovat tehtävänsä tehneet” ”Ei he halua” ” Nyt on meidän vuoro tehdä heidän puolestaan ja heidät onnelliseksi!” Nämä ovat tärkeitä todella viestejä. Jokaiseen viestiin näihin meidän pitää paneutua... Miettiä asiaa ja kysymyksiin on vastattava. Asioita pitää hoitaa mallikkaasti. On huomioitava yleiset ohjeet ja säädökset.

On tosiaan mukava huomata, että myös nämä korjaavat viestit ja palautteet tulee perille asti. Me tarvitsemme niitä. Ne antavat meille lisää ajatuksia ja ideoita! Ne ovat merkki siitä, että asia on tärkeä ja se kiinnostaa. Palvelujen kehittämisen takana ollaan. On mukava huomata, että ikäihmisten asiat kiinnostaa. Se on virkeän väestön merkki, että mietitään miten vanhuksemme, heitä hoitavat jaksaa. Lisäksi on hyvä ja tärkeää muistuttaa meitä näistäkin asioista. Ne kun saattaa innostuksen tiimellyksessä jäädä vähemmälle huomiolle... Säännöt, lait ja asetukset niistä on hyvin tärkeää muistuttaa... Tärkeää on kuitenkin muistaa myös se, että emme voi seurata sivusta sitä, kun yhä suurempi joukko äitejämme, isiämme, tätejämme, setiämme, mummojamme, pappojamme, meidän tärkeitä ikäihmisiä, heitä jotka ovat meidät kasvattaneet, kouluttaneet ja meille hyvät olosuhteet mahdollistaneet; tehdä työtä ja nauttia elämästä, harrastaa, kyllästyvät elämään, eivät jaksa innostua, kuihtuvat ja kutistuvat toiminnan ja virikkeiden puutteessa.

Me emme voi, emmekä saa ajatella heidän puolestaan. Me emme saa jättää huomioimatta heidän toiveitaan, me emme saa viedä heiltä innostusta ja aktiivisuutta huolehtia asioista joihin heillä on vielä voimavaroja. Siis toimikaamme, puhukaamme ja mahdollistakaamme heille hyvä elämä ”hautaan asti.

 Ritva

torstai 14. maaliskuuta 2013

Taivalkosken ensimmäinen kohtaaminen


Valitettavasti video on blogiin lisättäessä hieman heikkolaatuinen. Jos haluatte itsellenne parempilaatuisen kuvakollaasin, niin muistakaa pyytää minulta, kun ensi kerran kohtaamme!

Mukavaa kevään odotusta!