Pilkkihommiin pitkästä aikaa...

... kiitos reippaiden lähihoitajaopiskelijoiden ja Kalataipaleen avustajien!

 

 

 

Ikääntyvällä on oikeus lähteä hoitajan kanssa lenkille

Lauantaipäivän lenkkeilyä

Päivitys Hyvän elämän vallankumouksesta

Johtajan vaaleanpunaiset kengät osa 2

Muutos ravistelee mielemme tasapainoa. Joudumme epämukavuus alueelle, kun muutokset ravistelevat pysyviksi luultuja rakenteita. Muutos pelottaa, joskus jopa ahdistaa. Osa meistä tosin kuolee tylsyyteen, jos rakenteita ei koskaan ravistella. Valmiutemme kohdata muutoksia on siis hyvin yksilöllinen. Siinäpä siis haastetta työelämään, kun osa menee kaasu pohjassa, toisten tehdessä suorastaan paniikki jarrutuksia. Ehkä tärkeintä onkin lopulta tekemämme yhteinen matka?

Taivalkosken hyvän elämän vallankumouksen alas ampujia on ilmaantunut ihan kiitettävästi, mutta koska tavoite on hyvä, niin aito matkan teko jatkukoon. Upeat kehittämisideat ovat tulleet työntekijöiltä, asiakkaiden lisäksi parhailta asiantuntijoilta. Tavoitteiden toteuduttua maalissa odottaa hyvä elämä taivalkoskelaisille vanhuksille. Työntekijöillä ja vanhuksilla on vapaus valita, vapaus toimia ja ennen kaikkea nauttia hyvästä elämästä. Vanhuksilla ja työntekijöillä on lupa toimia. On lupa elää elämää, tehdä valintoja ja olla luova.

Vanhustenhuollon yksi ikävä piirre on tällä hetkellä se, että kun esimerkiksi saadaan palveluasumispaikka jäädään helposti yksiköiden seinien sisälle. Yksiköistä tulee helposti laitosmaisia, kun niissä aletaan sairaalamaisesti pyörittämään rutiineja. Tätä emme Taivalkoskella halua. Tulemme myös yksiköistä ulos. Käytämme kunnan palveluita siinä missä muutkin kuntalaiset. On elämää kodissa ja on elämää kodin ulkopuolella, siitä muodostuu eväitä hyvälle elämälle. Taivalkosken kokoinen kunta on juuri sopivan kokoinen kunta tällaisten kehittämistoimien läpiviemiselle. Tunnemme toisemme, luotamme toisiimme ja tavoite on hyvä sekä aito.

On ollut hienoa huomata miten vallankumous on herättänyt keskustelua vanhustenhuollon tilasta ja kehittämistarpeista. Surullisinta olisi, jos aihe ei koskettaisi tai kiinnostaisi ketään.

Kirsi Alatalo
sosiaali- ja terveysjohtaja

Ajatuksia vallankumoukseen liittyen

Tervehdys!

Kirjaanpas vähän vaikka tähän omia ajatuksiani Taivalkosken Hyvän elämän vallan kumoukseen liittyen. Hauska oli katsoa tätä videota... varmaan olisi hyvä aina pyöräyttää omallakin koneella... Ettei ”virta” loppuisi... Joten pyydän sitä itselleni, kunhan tapaamme…

On tärkeää muistaa, miksi me olemme lähteneet tekemään tätä ”vallan kumousta”? Tämä on positiivinen vallankumous! On tärkeää muistaa, että tämän vallankumous ei ole tarkoitus saada sulkia omaan hattuun. Tarkoitus ei ole olla jotenkin parempi… päästä julkisuuteen, saada ihailua tai tehdä elämä itselle helpoksi… Ei, ei, ei! Tämän vallankumouksen tarkoitus on kääntää katsettamme ja herättää ajatuksiamme oman kotikuntamme, meille kaikille tärkeän, kauniin ja rakkaan Taivalkosken ikääntyvään väestöön. Ilman heitä, emme saisi täällä asua ja tehdä työtämme… On tärkeää herätä ajattelemaan ikääntyviä!

Olemme hyvällä asialla. Eilen olimme palvelukeskus Katajassa asukkaiden ja omaisten yhteisellä iltapäiväkahvilla. Koolla oli lähes 70 ihmistä… Oli ilo huomata kuinka paljon ajatuksia ja mielenkiintoa nämä meidän suunnitelmat ovat herättäneet. On mukava saada kannustavia viestejä yksityisesti. Ne lämmittävät sydäntä... Haluan jakaa niitä täällä julkisestikin… On ilo kohdata asukkaita, jotka ovat oivaltaneet asian ja huokaavat uskomattomat sanat: "Siis, mekö saisimme täällä pyyhkiä pöytiä. Minä olen sitä aina kotona tehnyt" (kotona edesmennyttä vaimoaan auttaen, pöydät puhdistanut mies) "Olenhan minä ajatellut, että olisi kai se mukava harvakseltaan käydä laittamassa tuolla keittiössä ruokaa. Nyt varsinkin, kun se on vapaaehtoista" (40 vuotta keittiöllä työskennellyt). ”Olisihan se mukava istuskella kesällä siellä auringon paisteessa ja vetästä vaikka savut" (eräs pappa kun puhuin pihan somistamisesta). ”Olenhan minä ajatellut, että nykyaikana vanhuksia pidetään liian aikaisin liian vanhana…” ”Kyllähän me vielä jotain tehtäisi, kun olisi mahdollisuus” (varmaan yli 80 – vuotias nainen). ”Niin tuntuuhan se kummalta, kun yhtäkkiä onkin niin, että ei saa tehdä enää mitään” (eräs lähellä istuva mies). Puhuimme ruoasta. Kysyin mikä ruoka maistuisi? Vastaus: ” kalakeitto. läskikastike, -soossi, kalalaatikko, lihalaatikko, matikkapottu jne.

Näiden kannustavien ja mieltä lämmittävien ja virtaa lisäävien viestien lisäksi olemme saaneet paljon viestejä, joissa ollaan hyvin huolissaan, miten henkilöstö jaksaa? Onko heitä kuultu? Onko heillä aikaa ja voimia raskaan työn lisäksi vielä tällaiseen "humputteluun" "Ovatkos vakuutukset kunnossa?", "Ovatkos hygieniapassit kunnossa?” ”Entäs vanhuksilla?" "Hiljentäkäähän vähän! Hyvähän se on tuolta toimistosta suunnitella, ihmisen joka ei tiedä eikä tunne käytännön tilanteita. Onko kuultu perustyöntekijöitä?" ”Ei vanhukset jaksa enää” ”He ovat tehtävänsä tehneet” ”Ei he halua” ” Nyt on meidän vuoro tehdä heidän puolestaan ja heidät onnelliseksi!” Nämä ovat tärkeitä todella viestejä. Jokaiseen viestiin näihin meidän pitää paneutua... Miettiä asiaa ja kysymyksiin on vastattava. Asioita pitää hoitaa mallikkaasti. On huomioitava yleiset ohjeet ja säädökset.

On tosiaan mukava huomata, että myös nämä korjaavat viestit ja palautteet tulee perille asti. Me tarvitsemme niitä. Ne antavat meille lisää ajatuksia ja ideoita! Ne ovat merkki siitä, että asia on tärkeä ja se kiinnostaa. Palvelujen kehittämisen takana ollaan. On mukava huomata, että ikäihmisten asiat kiinnostaa. Se on virkeän väestön merkki, että mietitään miten vanhuksemme, heitä hoitavat jaksaa. Lisäksi on hyvä ja tärkeää muistuttaa meitä näistäkin asioista. Ne kun saattaa innostuksen tiimellyksessä jäädä vähemmälle huomiolle... Säännöt, lait ja asetukset niistä on hyvin tärkeää muistuttaa... Tärkeää on kuitenkin muistaa myös se, että emme voi seurata sivusta sitä, kun yhä suurempi joukko äitejämme, isiämme, tätejämme, setiämme, mummojamme, pappojamme, meidän tärkeitä ikäihmisiä, heitä jotka ovat meidät kasvattaneet, kouluttaneet ja meille hyvät olosuhteet mahdollistaneet; tehdä työtä ja nauttia elämästä, harrastaa, kyllästyvät elämään, eivät jaksa innostua, kuihtuvat ja kutistuvat toiminnan ja virikkeiden puutteessa.

Me emme voi, emmekä saa ajatella heidän puolestaan. Me emme saa jättää huomioimatta heidän toiveitaan, me emme saa viedä heiltä innostusta ja aktiivisuutta huolehtia asioista joihin heillä on vielä voimavaroja. Siis toimikaamme, puhukaamme ja mahdollistakaamme heille hyvä elämä ”hautaan asti.

 Ritva

Taivalkosken ensimmäinen kohtaaminen

Valitettavasti video on blogiin lisättäessä hieman heikkolaatuinen. Jos haluatte itsellenne parempilaatuisen kuvakollaasin, niin muistakaa pyytää minulta, kun ensi kerran kohtaamme!

Mukavaa kevään odotusta!

Pihlajan asukkaiden herkkuhetki muikkujen kera

Taivalkosken vallankumouksen leidit

Ritva, Anneli ja Elsa

Johtaja työnsä ääressä

Johtajan vaaleanpunaiset kengät

Vanhuus ei ole sairaus, vanhuus on arvokasta, elämänmakuista aikaa. Miten mahdollistamme, että tämä elämänvaihe on rikasta ja elämisen arvoista? Rikkomalla rajapintoja, ravistelemalla luutuneita asenteitamme ja ennenkaikkea kuuntelemalla vanhuksia itsejään. Mitä minä haluaisin itselleni kuuluvan arkeen, kun olen vanhus? Olisiko se hyvä ruoka, parempi mieli? Voisiko viikonloppu erottua arjesta esimerkiksi niin, että ruokailu tapahtuu muualla kuin muina viikon päivinä? Voisivatko läheiset olla ruokailussa mukana? Voisiko ruokailu olla mukava yhteinen hetki, niinkuin kotona asuessa oli? Kyllä, kaikki tämä on mahdollista ja itseasiassa toteutuu tulevasta viikonlopusta lähtien. Taivalkosken vanhusten palveluasumisen asukkaat starttaavat kotiensa ulkopuolelle nauttimaan yhteisestä ruokailuhetkestä hotelli Herkossa.

Pihlaja, Kaisla ja Kataja ovat koteja. Koti on paikka jossa eletään arkea, mutta koti on myös paikka josta välillä poistutaan muualle. Koti on myös paikka jonne toivotaan läheisiä käymään ja elämään arkea ja pyhää yhdessä. Pienin asioin, toiminnan muutoksin rakennamme yhdessä asukkaiden ja läheisten kanssa hyvää elämää.

Valmentajat, entiset hoitajat ovat arvokkaassa asemassa viemässä hyvän elämän ajatusta ja asennetta kodeissa, sekä kodin ulkopuolella. Valmentajat ovat rohkeasti lähteneet kohden uusia tuulia, eikä paluuta entiseen enää ole. Hitsi, kun olen taas kerran teistä niin ylpeä!Luotan ja uskon teihin, antakaa palaa!

Kuusamon valmentajilta terveisiä, että olette rohkeita ja olette oivaltaneet jotain todella hyvää vanhuksen elämässä. Vanhuus ei ole poteroissa olemista.

Kirsi.A
sosiaali- ja terveysjohtaja

Vallankumouksen toinen aalto

Taivalkosken hyvän elämän vallankumouksellisten toinen aalto

Sisältöä ruokakaappiin!

Ritvan ensimmäiset ruokakaappiostokset

Kokonaiset 24,56 euroa.

Vallankumouksen ensimmäinen aalto

Taivalkosken vallankumouksellisia ja Hyvän elämän vallankumouksen ensimmäinen aalto

Taivalkosken ihme

Sosiaali- ja terveystoimen tavoitteena on tuottaa laadukkaita ja oikea-aikaisia palveluita kuntalaisille. Miten me pääsemme tähän kunnianhimoiseen tavoitteeseen? Väittäisin, että työhönsä tyytyväinen työntekijä tuottaa hyviä palveluita asiakkaille. Tyytyväinen asiakas puolestaan palkitsee työntekijän luontaisia tarpeita olla työssään hyvä. Näin syntyy positiivinen kehä, jossa sekä asiakkaat, että työntekijät ovat tyytyväisiä. Työllä tulee siis olla tarkoitus ja tavoite. Tyytyväisyys työhön, missä määrin pitää työstää, kuvaa työasennetta. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja kertoa mielipiteensä avoimesti luo hallinnan tunnetta kiireisessäkin työssä. Selkeä työnjako puolestaan helpottaa tekemistä ja auttaa keskittymään oman vastuualueen roolisuoritukseen.

Aiemmin ammattien työnkuvat olivat kapea-alaisia. Työntekijät suorittivat useimmiten erikoistuneita työtehtäviä yhden kerrallaan. Organisaatiot muodostuivat yleensä selkeistä rakenteista ja useimmiten työtä suorittavalla oli varsin tarkka käsitys siitä, mitä heiltä odotettiin. Tämän hetken hoitotyö on pirstaleisempaa ja menestyäkseen tehtävissä vaaditaan monenlaista osaamista. Fyysisen kuormituksen lisäksi ovat tulleet psyykkiset tekijät työhön, puhutaan myös aivotyöstä.

Yhteiset pelisäännöt sekä huomion kiinnittäminen työyhteisön myönteisiin puoliin ja voimavaroihin luo yhteisöllisyyttä. Joustava organisaatio on matala tiimiorganisaatio, joka toimii itseohjautuvasti ja jossa sitoutuminen ja luottamus sekä pysty- että vaakasuunnassa on vahvaa. Luottamus ja yhteisöllisyys tekevät työn arjesta sujuvaa. Lähityöyhteisössä vallitseva luottamus ja yhteisöllisyys myös sitouttavat organisaatioon ja vähentävät työperäisten stressioireiden kokemista.

Innostus puolestaan tarttuu, koska tunteet siirtyvät salamannopeasti ihmisestä toiseen. Työtovereiden tuki ja palaute suojelevat emotionaaliselta väsymykseltä työssä ja lisäävät työssä onnistumisen tunnetta. Työyhteisössä on tärkeää, että työntekijä kokee arvostusta, kunnioitusta ja hyväksyntää ihmisenä ja työntekijänä. Myös ilmapiirin turvallisuudella, luottamuksellisuudella, avoimuudella ja joustavuudella on suuri merkitys. Organisaation ilmapiiri on tärkeä niin työtyytyväisyyden kuin työn tulosten kannalta.

Kaikki nämä edellä mainitut työtyytyväisyyttä lisäävät elementit löytyvät Taivalkosken ihmeestä eli sosiaali- ja terveystoimen työn tekemisen asenteesta. Niin työntekijöille, kuin asiakkaille tehtyjen kyselyiden ja ”aistinvaraisten” havaintojen perustella, voidaan todeta, että Taivalkoskella asuu elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä. Elementit vanhustyön kehittämiselle ovat siis mitä parhaimmat. Vanhusten palveluasumista on kehitetty viime vuosina hartiavoimin. Laitoshoitoa on purettu ja on siirrytty sairaalamaisista oloista kodikkaampiin toimintaympäristöihin. Nyt ollaan tilanteessa, että laitoshoito on elettyä elämää ja yhdessä muutamme toimintamalleja ja ajatteluamme kohden asiakaslähtöistä työmallia. Mitä se sitten Taivalkoskella tarkoittaakaan? Sen tietävät vanhustenhuollon työntekijät ja itse asiakkaat. 

Seuraava iso askel on Tamoran tarjoama koulutus tulevan kevään ja syksyn aikana noin neljällekymmenelle vanhustyöhön onnellisesti ”hurahtaneelle” työntekijälle. Minä kait olen ihan täpinöissäni, että mitähän me hoksataan?


Kirsi Alatalo
sosiaali- ja terveysjohtaja / Taivalkoski